Järjestön perustehtävä ei ole ikuinen

Aihealue(et):
Avainsana(t):

Tavallisia ongelmia järjestöissä: uusia jäseniä ei tule, vanhojakaan ei oikein kiinnosta, rahat ovat vähissä, tehtäviä on liikaa. Syitä haetaan surkeista nettisivuista, epäonnistuneesta kampanjasta, avustusrahan vähyydestä tai vaikka tympeästä puheenjohtajasta. Jos syy tosiaan on teknisellä tasolla, se on aika helppoa voittaa tilaamalla tyylikkäät nettisivut tai päivittämällä puheenjohtaja kivempaan. Viisas strateginen järjestö kuitenkin katsoo syvemmälle, luo arvioivan silmäyksen niihin perustuksiin, joille järjestö on rakennettu.

Järjestön perustehtävä on kuvaus järjestön olemassaolon perimmäisestä tarkoituksesta. Perustehtävästä käytetään myös termejä missio tai toiminta-ajatus.

Järjestön perustehtävä on kuvaus järjestön olemassaolon perimmäisestä tarkoituksesta. Perustehtävästä käytetään myös termejä missio tai toiminta-ajatus.

Ei ole mikään ihme, että perustehtävän tarkastelu unohtuu. Sekä puheissa että johtamista ja strategioita käsittelevissä kirjoissa toistetaan yleistä käsitystä ”ikuisesta perustehtävästä”. Tätä toistellaan viisautena: muuttumaton, pysyvä, ikuinen, muuttumaton, pysyvä, ikuinen…

Älkää uskoko ihan kaikkea mitä luette. Perustehtävä on harvoin muuttumaton, harvoin pysyvä ja äärimmäisen harvoin ikuinen. Sitä voidaan kuvata lähinnä pysyväisluonteiseksi.

Koulun opiskelijayhdistys tai työpaikan ammattiosasto menettää olemassaolonsa syyn, kun koulun tai työpaikan toiminta päättyy. Perustehtävä, opiskelijoiden tai työntekijöiden edunvalvonta, on käynyt tarpeettomaksi. Toisaalta tavoitteiden saavuttaminen voi tarkoittaa yhdistyksen loppua. Helsingin Sanomat muistuttaa[1], miten Yhdistys 9 ajoi muun muassa subjektiivista päivähoito-oikeutta naisten työssäkäynnin turvaamiseksi. Kun tärkeimmät päämäärät toteutuivat, perustehtäväkin hävisi – yhdistys teki itsensä tarpeettomaksi. Perustehtävää pitääkin aina tarkastella suhteessa ympäröiviin olosuhteisiin, ajan henkeen ja ihmisiin.

Perustehtävän ydin on koota ihmisiä yhteen.

Vuosikymmeniä samana pysynyt perustehtävä voi itse asiassa olla väljähtynyt. Ehkä se ei enää kokoa ihmisiä kuten ennen. Suomessa Patentti- ja rekisterihallitus ilmoitti äskettäin, että 40 000 yhdistystä uhkaa rekisteristä poistaminen[2]. Nämä yhdistykset ovat olleet vuodesta 1995 asti niin passiivisia, etteivät ole tehneet minkäänlaisia ilmoituksia itsestään PRH:lle. Jotain on tapahtunut näiden neljänkymmenen tuhannen yhdistyksen perustehtävälle.

16636699359_f870838011_z
Kuva: Micolo J, Flicr

Strateginen yhdistys osaa kysyä, mikä ajatus meidän jäseniämme yhdistää tänään ja tulevaisuudessa. Mikä on yhteinen aatteemme ja päämäärämme? Perustehtävän ydin on koota ihmisiä yhteen, ja tämä kokoava tehtävä on täysin kiinni ajassa. Jos perustehtävä ei enää yhdistä ihmisiä, sitä tulee muuttaa.

Miten on seuraavien asioiden laita omassa järjestössäsi?

  • Onko järjestöllä jatkuvia vaikeuksia saada uusia jäseniä?
  • Onko järjestöllä jatkuvia vaikeuksia saada nykyisiä aktiiveja toimimaan?
  • Joutuuko järjestön olemassaolon syytä jatkuvasti selittämään muille?
  • Ovatko järjestön ison mittakaavan päämäärät täysin tai suurelta osin toteutuneet?
  • Puhuvatko järjestösi ihmiset ulkopuoliselle järjestösi perustehtävästä välttelevään tai piilottelevaan sävyyn?

Järjestösi perustehtävä saattaa olla päivityksen tarpeessa, jos jouduit vastaamaan myöntävästi ainakin kahteen kohtaan. (Yksi kyllä-vastaus voi tarkoittaa, että ongelma on oikeasti teknisessä tasossa. Tilaa ne uudet nettisivut ja etsi parempi puheenjohtaja.)

Harvassa ovat aidosti pysyvät perustehtävät, vaikka kyllä sellaisiakin tulee vastaan. Punaisen Ristin perustehtävä on avun tarpeessa olevien ihmisten auttaminen[3]. Näin lavea ja yleismaailmallinen tehtävä on kiistämättä ikuinen.

 

Lähteet:

[1] http://www.hs.fi/kotimaa/a1472188537892

[2] https://www.prh.fi/fi/uutislistaus/2016/P_9242.html

[3] Punainen risti. 2015. Toimintalinjaus 2015-2017.  https://www.punainenristi.fi/sites/frc2011.mearra.com/files/tiedostolataukset/toimintalinjaus_2015-2017_hyvaksytty_ylk_08062014_uusi.pdf