Pop up -vapaaehtoisuus haastaa perinteistä järjestötoimintaa

Aihealue(et):
Avainsana(t):

Vapaaehtoistyöhön löytyy huomenna kaksi tuntia vapaata aikaa, mitä voisin tehdä? Tätä on pop up -vapaaehtoisuus: Nopeaa, lyhytkestoista, vain hetkellisesti sitoutuvaa. Samaa tarkoitetaan kevytvapaaehtoisuudella, episodisella vapaaehtoisuudella ja nepparivapareilla.

Pop up -vapaaehtoisuutta on ilmassa, ja siksi siitä pidettiinkin viime viikolla miniseminaari.  Paneelikeskusteluun osallistui kova joukko vapaaehtoisjohtamisen asiantuntijoita: Sitran asiantuntija Janne Kareinen, Diakonissalaitoksen Annina Laaksonen, valmentaja Lari Karreinen, SPR:n kehityspäällikkö Tapani Tulkki, vapaaehtoistyön koordinaattori Soili Voipio Helsingin kaupungilta ja allekirjoittanut. Yleisössä paikalla oli viitisenkymmentä ammattilaista ja toimijaa järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan kentältä.

Kaikki panelistit olimme yhtä mieltä siitä, että pop up -vapaaehtoisuutta on vaikea määritellä. Vaikka sitä nyt näkyykin, ei ilmiössä toisaalta ole mitään uutta. Lyhytkestoista, vain hetkellisesti sitoutuvaa toimintaa on esimerkiksi suomalainen talkootyö. Urheilu- ja yleisötapahtumia on järjestetty aina ”pop up -vapaaehtoisia” hyödyntäen.

Kuitenkin jotain uutta tästä löytyy. Olennainen on yksilökeskeisyydestä kumpuava hetkellisen tekemisen tapa. Sitä voisi kuvailla sellaiseksi ”minä haluan tehdä tänään vapaaehtoistyötä, mitä on tarjolla?” -tyyppiseksi osallistumiseksi. Toinen ehkä vielä uudempi elementti on sitoutumisen muutos, oikeastaan sitoutumisen puute. Tästä käytän joskus sanaa shoppailu. Pop up -vapaaehtoinen etsii itseään kiinnostavat rusinat pullasta. Itse pulla – etenkin pakkopulla, kuten kokoustaminen ja muu byrokratia – saa jäädä.

Pop up -vapaaehtoisen suhde itse järjestöön tai sen aatteelliseen tarkoitukseen on aikaisempaa väljempi. Sitoutuminen lähtee ennen muuta henkilön omista yksilöllisistä motiiveista. Osallistumisen syy voi olla vaikkapa auttaminen, oppiminen tai työkokemuksen hakeminen. Olennaista on minä, ei me. Yksittäisen tehtävän houkuttelevuus on tärkeämpää kuin koko järjestön toiminta tai aate.

Mitä tällainen kevyt, hetkellinen vapaaehtoisuus sitten tarkoittaa järjestöille? Siitä lisää seuraavassa postauksessa.