Taaksepäin katsomisen taide

Aihealue(et):
Avainsana(t):

Olet ehkä törmännyt taidenäyttelyssä tai museossa sanaan ”retrospektiivi”, joka on tarkoittanut taaksepäin (lat. retro) ulottuvaa katsausta (lat. spectare, katsoa) taiteilijan työhön – joko kaikkeen tuotantoon tai johonkin tiettyyn kauteen. Retrospektiivi on tehokas toimintamalli myös järjestöissä ja yhdistyksissä.

Siis mitäh? Miten taide liittyy vapaaehtoistoimintaan? Tämä ansainnee selityksen.

Toiminnan retrospektiivissä tarkastellaan kahta asiaa: 1) tuloksia ja 2) toimintatapoja. Tulokset ovat kuin taideteos näyttelyssä. Voimme katsoa sitä monelta kannalta ja tehdä siitä tulkintoja. Tämän tyyppistä lopputuloksen arviointia teemme luonnostamme, katsomme sitten patsasta tai järjestön viestintäkampanjaa.

Taidenäyttelyssä emme useinkaan mieti, miten teos on saatu aikaan. Toiminnan retrospektiivissä tämä on kuitenkin juuri se oleellinen asia. Helposti unohdamme, että yhteisössä saavutettu tulos ei synny kuten taiteessa, jossa tulos on usein kiinni yksilöllisestä onnistumisesta. Yhteisöllisessä toiminnassa tulos on paljon enemmän kiinni ryhmän toimintatapojen kokonaisuudesta kuin yksilöstä.

Toiminnan retrospektiivissä tarkastellaan tulosten lisäksi niitä olosuhteita, joissa tulos on syntynyt. Vastauksia tulisi etsiä esimerkiksi näihin kysymyksiin: miten vuorovaikutuksemme toimi, miten sovimme tavoitteista, miten jaoimme tehtävät, miten tasasimme kuormituksen, miten ratkoimme esiin tulevia haasteita? Näillä kysymyksillä pääsemme kiinni arviointiin ja siitä luontevasti parannusten ideointiin ja päätöksiin. Arviointi mahdollistaa oppimisen ja johtopäätösten tekeminen kehityksen.

Toinen oleellinen ero taiteelliseen retrospektiiviin on ajanjakso. Ajanjakso ei ole taiteen tapaan vuosikymmen tai ihmisikä. Toiminnan retrospektiivissä pidän maksimina neljää kuukautta. Kahden viikon tarkastelujaksoa käyttävät aktiiviset ja ammattimaiset organisaatiot. Tuosta haarukasta löytyy sopiva tahti jokaiselle toiminnan luonteen ja laajuuden mukaan.

Kolmas ero on epäsäännöllisyydessä ja säännöllisyydessä. Parhaimmat tulokset saavutetaan (tässäkin asiassa) säännöllisyydellä: yhdessä sovitaan retrospektiivin ajanjakso ja pidetään siitä kiinni. Säännöllisyydellä yksittäiset tilaisuudet muuttuvat pidemmän päälle vakiintuneeksi käytännöksi ja toimintakulttuuriksi. Silloin on varmaa, että oppimista, kasvua ja kehitystä tapahtuu. Ja vaikka tekemämme työ ei ole taiteellista työtä, voi lopputulos olla mestariteos.

Tein tulostettavan pohjan, jonka avulla osallistujat voivat valmistautua retrospektiiviin ja itse tilaisuuden rakenne syntyy mukavasti kysymysten ympärille. Lataa pohja alta ja aloita retrospektiivien pitäminen.

 

Artikkeliin liittyvät ladattavat materiaalit